LINNA VILNASSA

Siinä missä Vilnia-joki laskee Nerikseen, on läpi keskiajan ja sen jälkeenkin ollut linna, joesta nimensä saanut Vilna. Jo ennen linnaa paikalla oli asutusta ja vähitellen asutus kasvoi kaupungiksi: Suuriruhtinas Gediminas muutti Vilnan Liettuan pääkaupungiksi 1300-luvulla. Hänen muistonsa säilyy Vilnan ”ylemmän linnoituksen” kuulun Gediminas-tornin nimessä.

 

Vilnan kaupunki ympäröitiin muurilla 1400- ja 1500-luvun taitteessa. Ruhtinaan saapumista kaupunkiin juhlistettiin menneinä vuosisatoina juhlallisella kulkueella kaupungin pääkatua pitkin aina linnalle saakka. Tapa säilyi kaupungeissa vaikka hovit vähitelleen muuttuivat vähemmän liikkuviksi. Vilnaan suuriruhtinas saapui yleensä Rüdininkain tai vaihtoehtoisesti Medininkain eli auringonnousun portin kautta. Näistä jälkimmäinen on säilynyt meidän päiviimme. Suuriruhtinaan reitti kaupungin raatihuoneen torille ja sieltä linnaan on sekin löydettävissä. 1500-luvulta alkaen voidaan tosin puhua jo palatsista.

 

Pienoismalli esittää Vilnan linnaa 1500-luvulla.

Vilna on se paikka, jonne Suomen herttua Juhana (kuninkaana Juhana III) saapui solmimaan avioliiton puolalaisen prinsessan Katarina Jagellonican kanssa. Todennäköisesti myös Juhana saapui Vilnaan ruhtinaallista tietä Rudininkain portin. Hän oli hyvin varautunut näyttävään saapumiseen. Hänen seurueeseensa kuuluivat lähimmät miehet sekä neljä paashia, 12 drabanttia, 7 torvensoittajaa, rumpali ja 120 mustapukuista ratsumiestä. Samanaikainen lähde kertoo, että hänet ”tuotiin sisään ja otettiin vastaan kuninkaallisella loistolla”. 

 

Morsiamen myötäjäiset olivat satumaiset, mutta parhaiten ehkä muistetaan, että hänen kerrotaan ensimmäisenä tuoneen Suomeen haarukan. Haarukka oli erilainen kuin nykyään. Siinä oli vain kaksi piikkiä – sitä pidettiin kuulemma vaarallisena.

 

Häät vietettiin suuriruhtinaan palatsissa Vilnassa 4. lokakuuta 1572.  

 

Suuriruhtinaan palatsi on nyt museona.  Museon sisäänkäynti näkyy alemmassa kuvassa.