maanantai 27. kesäkuuta 2016

Kesäretki Kristiinankaupunkiin


Vähän ennen juhannusta kävin Kristiinankaupungissa. Se on syntymäkaupunkini ja ehdin aloittaa siellä koulunkin. Olin 8-vuotias kun muutimme sieltä pois, joten muistan kaupungista jotain: asuintalomme, kesämökin, koulun ja vanhan kaupungin kapeat kadut ja kujat. Me kuitenkin asuimme Itäpuolella, missä kadut ovat leveät ja ranta avara, tasainen ja kuiva, suolaheinää kasvava.

 

Asuintalo oli tallella ja hyvässä kunnossa, katu sen ohi leveä ja rannassa kasvoi edelleen suolaheinää. Kaupunki on pieni, mutta kuitenkin laajempi kuin muistin. Muistin kirkon, jonka puistossa harakat keikkuivat kevättalvella (varmaan kesälläkin, mutta silloin emme siellä olleet). Kirkkoja onkin kaksi, harakat keikkuivat uudemman, tiilestä tehdyn kirkon luona, mutta vanhempi Ulrika Eleonoran kirkko on puinen ja rakennettu jo vuonna 1700. Sinne saakka ei koulumatkan reitti ulottunut, vaan suorinta mahdollista reittiä rantaan torille, yli kivisillan, ohi rautatieaseman ja kotiin.

 

Kaupunki on perustettu vuonna 1649, keskiaikainen se siis ei ole. Keskiajasta kiinnostuneille tiedoksi, että seutu oli asuttu jo keskiajalla. Niin myös Koppöö, saari josta oli tullut niemi ja jonne kaupunki sittemmin perustettiin Koppöstad-nimisenä. Koppöön niemellä oli vuonna 1590-luvulla kolme veroa maksavaa talonpoikaa (Olof Larson, Mons Larson ja Anders Jopson, KA 4809 ja KA 4814). 1600-luvun alun raskaat vuodet olivat koetelleet myös Koppöön asukkaita ja kaupungin perustamisen aikoihin siellä oli enää yksi talo, jonka veron maksoi Knut Olefson. Vuonna 1638 hänellä oli talossaan hevonen, härkä, 13 lehmää, 40 eri-ikäistä lammasta ja muuta karjaa (KA 9101).

 

Knut Olefsonin talo sijaitsi mäellä, jossa nykyisin on kaupungin raatihuone ja vanhempi kirkko. Talo näkyy kaupungin vuoden 1651 tonttikartassa. Mäellä ja sen rinteillä olivat myös pellot ja ainakin osa niityistä ja haka lähelle rantaa niemen itäiselle rinteelle. Samalla auringonpuoleisella rinteellä on nykyisin iso osa vanhaa Kristiinankaupunkia pastellivärisine taloineen. Kaupungin tori on samalla paikalla kuin kartassa. Sateisenakin päivänä kaupunki on avara. Lapsuuden muistot luovat kaupungin ylle valoisan hohdon, mutta ilman muistojakin kaupunki on ihastuttava.

 
Lisää Kristiinankaupungista toiste.