EAA 2016 VILNASSA

 

Vilnan yliopisto on vanha ja kunnianarvoisa. Sen juuret ovat vuonna 1570 perustetussa jesuiittakollegiossa, joka varsin pian, vuonna 1579 muutettiin yliopistoksi. Muutoksen vahvisti paavi Gregorius XIII.

Yliopiston rakennukset henkivät korkeaa ikää ja kunnianarvoisuutta. Yli 500 vuotta opiskelua ja oppineisuutta on säilynyt seinien ja seitsemäntoista sisäpihan ilmapiirissä. Pihat rytmittävät yliopiston rakennusten rykelmää. Ensimmäistä kertaa yliopistossa vieraillessa olo on hämmentynyt. Käytäviä ja sokkeloita on joka suuntaan. Edes kartta ei auta eikä missään lue EXIT, mutta kysymällä selviää.

Tänä vuonna European Assosition of Archaeologists (EAA) järjesti vuotuisen kokouksensa Vilnan yliopistossa. Syyskuun ensimmäisellä viikolla sinne kokoontui yli tuhat tutkijaa ja siellä pidettiin yli tuhat esitelmää jopa koko päivän mittaisissa sessioissa. Tarjolla oli rautaisannos arkeologiaa.

 

Eri ajoilta peräisin olevat linnat ja linnoitukset olivat useamman session teemana, sellaisissa kuin ”Suojassa vallien takana”, ”Miten linna muuttuu asuinpaikaksi” ja  ”Elämäntyylejä linnassa”. Ruotsalainen Anna Andreasson käsitteli puutarhoja, joita linnoissa oli – kalalammikoineen. Jännittäviä näkökulmiä siihen miten menneisyyden maailmaa ja toimintoja hahmotetaan näennäisen pienten arkeologisten löytöjen avulla tarjosi muun muassa liettualaisen Eglé Stankevičiútén esitelmä.

Suomea ja Suomen linnoja edusti useampikin tutkija, siten Georg Haggrén luennoi upeasti kuten aina Raaseporin ja Viipurin linnoista ja Elina Terävä yhtä lailla kiinnostavasti tutkimuksestaan Raaseporissa.

Kuvat ovat sessiosta ”Safe behind walls and ramparts?” Session puheenjohtaja Claes B Pettersson (Linköpingistä) toisessa kuvassa kuulijoiden joukossa kameran jalustan vasemmalla puolella.