 |
| VANAJAN KRISTUS. Vanajan kirkossa ollut 1200-luvulta peräisin oleva veistos. Kuvattu Pyhät ja pakanat -näyttelyssä. Kuva Tuula Hockman. |
LINNANROUVA INGEBORG
JA KRISTUKSEN HAAVOJEN
MÄÄRÄ
Hämeen
linnanrouvana ja linnalääninhaltijana 1400- ja 1500-lukujen taitteessa olleesta
Ingeborg Akentyttärestä kerrotaan, että hän aina paaston aikaan antoi polttaa
messuissa yhtä monta vahakynttilää kuin Kristuksella oli haavoja pyhässä
ruumiissaan, nimittäin 5.555.
Tällaisen
tiedon on kirjoittanut muistiin Kustaa Vaasan kirjuri Rasmus Ludvigsson. Rasmus
kertoo lisäksi, että sen haavan muistoksi, joka Kristuksella oli sillä
olkapäällä, jolla hän oli kantanut ristiä, hän antoi viisi almua ja poltti
viisi kynttilää.
Rasmus
Ludvigsson on ehkä muistanut väärin Kristuksen haavojen määrän. Marko Lamberg
on kirjoittanut kertomuksen pyhästä naisesta, joka halusi tietää Jeesuksen
Kristuksen haavojen määrä. Herramme oli vastannut naiselle: ”Ruumiini haavoja
oli viisituhatta neljäsataakuusikymmentä. Jos joku haluaa kunnioittaa niitä ja
osoittaa niille arvonantoa, lukekoon päivittäin 15 Pater Nosteria ja 15 Ave Mariaa,
ja kun vuosi on kulunut, hän on kunnioittanut jokaista haavaa yhdellä Pater Nosterilla ja yhdellä Ave Marialla...”
Marko
Lamberg kertoo, että Jeesuksen ruoskittuna ja ristille naulittuna saamat haavat
ovat vuosisatojen kuluessa tarjonneet uskovaisille mahdollisuuden tavoitella
pyhyyden kokemista ruumiillisen kivun kautta. Pyhimpinä pidettiin viittä
haavaa, jotka Jeesus sai kun hänet naulittiin ranteistaan ja jaloistaan
ristille – viides syntyi kun roomalainen sotilas puhkaisi hänen kylkensä
varmistuakseen siitä, että hän oli todella kuollut.
Ehkä on
ollutkin erilaisia tulkintoja Jeesuksen haavojen lukumäärästä. Ingeborgin
hartauteen liitetty 5.555 sisältää juuri pyhimpinä pidettyjen viiden haavan
luvun neljä kertaa. Ne ovat olleet tärkeitä myös Pyhälle Birgitalle. Hänen
luostarisääntönsä mukaan birgittalaisnunnan päähinettä tulee koristaa viisi
punaista pistettä, jotka muistuttavat veripisaroita ja symboloivat Jeesuksen
haavoja. Nämä symbolit näkyvät birgittalaisnunnan päähineessä nykyäänkin.
Linnanrouva
Ingeborgille ja hänen aikalaisilleen tämä haavoihin liittyvä hartaus oli siis
tuttu.
Lisätietoja:
Tuula
Hockman, Kolmen polven perilliset.
Ingeborg Aakentytär (Tott) ja hänen sukunsa (n. 1460–1507). Bibliotheca
Historica 104. SKS. Helsinki. 2006.
Tuula
Hockman, Ingeborg Tott. Turun ja Hämeen
linnanrouva keskiajalla. BoD. Helsinki. 2017.
Marko Lamberg
(suomentanut), ”Jeesuksen haavojen määrä”. Naantalin
luostarin kirja. Toimittaneet Mikko Kauko ja Marko Lamberg. Tietolipas 254.
SKS. Helsinki 2017.
