KESKIAIKAA KEVEÄSTI: PYHÄ KRISTOFORUS KRISTIAN II:n AJALTA

KESKIAIKAA KEVEÄSTI: PYHÄ KRISTOFORUS KRISTIAN II:n AJALTA: Elias Brennerin piirros Porvoon kirkossa olleesta taideteoksesta. Tanskan ja Norjan kuningas Kristian II kruunattiin myös Ruotsin ...

PYHÄ KRISTOFORUS KRISTIAN II:n AJALTA

Elias Brennerin piirros Porvoon kirkossa olleesta taideteoksesta.

Tanskan ja Norjan kuningas Kristian II kruunattiin myös Ruotsin ja koko Kalmarin unionin hallitsijaksi vuonna 1520. Kruunajaisia edeltävinä vuosina käytiin sotaa Tanskan ja Ruotsin välillä aina vuodesta 1517 alkaen. Ruotsia ja ruotsalaisia joukkoja johti valtionhoitaja Sten Sture nuorempi. Hän haavoittui taistelussa Åsundenin jäällä tammikuun 20. päivänä. Runsasta viikkoa myöhemmin tanskalaiset löivät ruotsalaiset uudelleen raivokkaassa taistelussa ja sen jälkeen tanskalaisilla oli pääsy Ruotsin sydänseudulle. Sten Sture kuoli vammoihinsa helmikuun 3. päivänä. Hänen leskensä Kristina Gyllenstierna jatkoi taistelua, mutta kärsi häviön Uppsalan taistelussa pitkänäperjantaina 1520. Seuraavana syksynä, syyskuun 5. päivänä 1520 hän luovutti Tukholman Kristian II:lle.

Kristian II kruunattiin unionikuninkaaksi 4. marraskuuta 1520. Kruunajaisjuhla muuttui oikeudenkäynniksi juhliin kokoontuneita ylimyksiä vastaan. Seurasi pidätyksiä ja mestauksia tehtiin jo 8. marraskuuta, jolloin kaikkiaan 82 henkilöä mestattiin. Mestauksia jatkettiin seuraavina päivinä. Tukholman verilöyly ulottui Suomeen saakka, minne Kristian II:n lähettämien miesten tehtävänä oli huolehtia muun muassa Hämeen linnanherran Jöran Akenpojan ja Raaseporin ja Viipurin herran Tönne Erikinpojan mestauksesta. Kumpikin kuului Tott-sukuun.

Iikka Kronqvist on tutkimuksessaan vuodelta 1941 osoittanut Porvoon kirkossa olleen Pyhää Kristoforusta esittävän taideteoksen sisältäneen muiston Tönne Erikinpojan kohtalosta. Pyhän Kristoforuksen jalkojen juureen on ollut kirjoitettuna ruotsinkielinen teksti, joka suomennettuna kuuluu: ”Pyhä Kristoforus, rukoile puolestamme ja pelasta meidät Erikinpojan kohtalolta 1522.”

Tönne Erikinpojan kohtaloon viittaa itse taideteoksessa siinä olevan tekstin lisäksi se, että Kristoforoksen kantamalla Jeesus-lapsella on kädessään poikkeuksellinen attribuutti eli ase, tikari tai miekka.

Taideteos on ollut puulle maalattu tai veistetty ja jättiläiskokoinen. Sen lahjoittajien vaakunat ovat Kronqvistin mukaan olleet Porvoon kirkkoherra Erik Perinpoika Wildeman (eli Erik Lille) ja Kialan isäntä Erik Erikinpoika Stålarm. Heidän vaakunansa ovat ollet teoksen alaosassa.

Taideteos on valmistunut Tukholman verilöylyn jälkeen, vuonna 1522.

Tukholman verilöyly ja sen aiheuttama järkytys on näkynyt myös tanskalaissyntyisen Adam van Dürenin töissä. Tässä blogissa kerrottiin aikaisemmin syyskuussa 2017 hänen Tukholman Suurkirkkoon valmistamastaan ankerias ja leijona -veistoksesta.

 

Adam van Dürenin veistos Tukholman Suurkirkossa.

Kirjallisuutta:

Iikka Kronqvist, Sankt Kristoffers bild i Borgå kyrka. Finskt Museum XLVII 1940. Finska Fornminnesföreningen. Helsingfors 1941.

Otto Rydbeck, Ålen och lejonen i Stockholms Storkyrka. Fataburen. Nordiska museets och Skansens årsbok 1906.

Helge Pohjolan-Pirhonen, Suomen poliittinen asema pohjoismaisen unionin loppuvaiheissa 1512 - 1523. Historiallisia Tutkimuksia XL. Suomen Historiallinen Seura. Helsinki 1953.

 

 

 

 

 

VUOSISATAINEN RYIJY



Tinja Sarkanen kertoo ryijyistä. Taustalla Laila Karttusen suunnittelema ryijy.

Keskiajalta alkaen ryijy on ollut tunnettu Pohjoismaissa. Viikingit tarvitsivat lämpimiä peitteitä merimatkoilleen ja keksivät ryijyn korvaamaan turkiksia, näin kertoi sisustusarkkitehti Tinja Sarkanen Wetterhoffin järjestämässä tilaisuudessa torstaina 24.1.2019. Esitelmä oli osa ryijyviikkojen ohjelmaa.


Vuosisatojen aikana tekniikka on pysynyt samana, mallit ovat muuttuneet. Kun ryijyä ei enää pitkiin aikoihin ole tarvittu matkoilla, on kuvioinnista ja malleista tullut yhä tärkeämpää. Ryijyt ovat hypänneet reestä ja sängyistä seinille ja nyt taas jopa lattialle. Ne ovat tärkeä sisustuksen osa. Uusimmat ryijyt ovat hyvinkin leikillisiä.




Ihmisiä ryijyjen lumoissa Wetterhoffin ryijyillassa.



Tilkuista valmistettu ryijymatto. Tilaustyö, kutoja Anja Hockman.

WANHAN HOLVISTON JOULU HAMINAN BASTIONISSA

Haminalaiset nuoret esittelivät vanhan ajan leikkejä.

 

Haminan bastioni on 1700-luvulta peräisin oleva linnoitus, jota on voimakkaasti kunnostettu 1790-luvulla. Vuonna 1810 valmistui niin sanottu suuri bastioni, jossa tykistöasemien sijaan on ainoastaan ampumatasanne ja rintamuuri kiväärimiehiä varten. Vallin sisään rakennettiin 58 tiilestä muurattua holvia kasemattia.


Kasematit palvelevat nykyään muun muassa myyjäisissä, kuten Wanhan holviston joulu -tapahtumassa, joka järjestettiin 8.12 - 9.12.2018. Vanhojen holvien alla myydään monenlaisia käsitöitä ja leivonnaisia. Osa myyjistä on ulkona kasemattien edessä.




Holvien alla on tilaa käsityöläisille 58 kasematissa. Kuvan myyjä esittelee virkattuja tähtiä ja enkeleitä.

Wanhan holviston joulu tarjoaa käsitöitä, karusellin ja ruokaa. Myynnisä on myös virolahtelaista perinneuokaa, hapanvelliä ja lohkopiirakkaa. Niitä ei myydä missään muualla, ei edes Suomessa.

JUHANI SARSILAN JÄÄHYVÄISLUENTO

Juhani Sarsila onniteltavana. Kuva Sauli Salmela.

Juhani Sarsila on opettanut latinan kieltä ja klassista kreikkaa, antiikin kulttuuria ja oppihistoriaa kymmenien vuosien ajan Tampereen yliopistossa.
Perjantaina 30. marraskuuta hän piti jäähyväisluentonsa aiheenaan "Platonisti Porfyrios kristittyjä vastaan".
Sali oli täynnä. Monet muutkin muistavat hänet ja hänen upeat luentonsa ja oppituntinsa aina - latinan kielioppi saattaa unohtua, mutta tämä opettaja ei.

HÄMÄLÄISJUHLA 2018

Tampereen vanhan kirjastotalon musiikkisalin seinällä on Allan Salon Tampere-fresko.
Kirjastotalon suunnittelun ja toteuttamisen teki mahdolliseksi Emil Aaltosen lahjoitus vuodelta 1919. Talon ovat suunnitelleet arkkitehdit Jussi ja Toivo Paatela.

Jalmari Finnen Säätiö ja Tampereen Historiallinen Seura järjestävät joka vuosi perinteisen Hämäläisjuhlan Jalmarin päivänä 20. marraskuuta. Tänä vuonna tilaisuus pidettiin Tampereen Kulttuuritalo Laikun musiikkisalissa. Talo tunnetaan edelleen paremmin Vanhana kirjastotalona.


Ohjelma on perinteinen, niin tänä vuonnakin. Tilaisuuden avasi Tampereen Historiallisen Seuran puheenjohtaja, dosentti Marko Tikka.


Juhlaesitelmän pitäjäksi oli pyydetty kirjailija Anna Kortelanen, jonka tutkimus Sara Hildenistä on äskettäin valmistunut. Esitelmänkin otsikkona oli "Sara on täällä tänään: Sara Hildenin yllättävä Tampere".

Anna Kortelainen luennoi Hämäläisjuhlassa 2018.

Hämäläisjuhlassa jaetaan aina Finnen Säätiön apurahat historian tutkimukseen. Yksi apurahan saajista oli Kangasalan lukion ryhmä, joka valmistelee musikaalia "Hullu prinssi eli totuus siitä, miten haarukka tuli Suomeen". Esityksen ensi-ilta Kangasalla on tammikuussa 2013.


Ilta päättyy perinteiseen Häme-lauluun, joka lauletaan yhteisesti. Sitä ennen saimme tänä vuonna nauttia kolmesta Kangasalan lukion oppilaiden esittämästä laulusta. Katarina Jagellonicasta oli kyse ja historiasta, eloisasti esitettynä ja hyvin laulettuna.
Ryhmän esitykset ovat tammikuussa Kangasalla.

VALAPATON TULVA KYMENLAAKSOSSA

Kymijokea Siikakosken kappelin kohdalla Kotkassa. Kuva Tuula Hockman.

Vuonna 1898 Vuoksi, Kymijoki ja Kokemäenjoki tulvivat ennatyksellisellä tavalla. Vedenpinta nousi metrejä normaalia ylemmäs ja vesi peitti peltoja, niittyjä, titä, siltoja ja rautateitä. Seuraavana vuonna tulva oli vielä vakavampi.


Tulvivan joen korkein raja kaiverrettiin usein paikoin kallioon. Näitä tulvahuippujen viivoja kutsuttiin nimellä "valapaton viivat" keisari Nikolai II:n vuonna 1899 antaman helmikuun manifestin takia. Toisin paikoin saman nimen saivat myös tulvaveden kallioon jättämät rajat. Kaiverrukset oli usein vahvistettu punaisella värillä.

Kaiverrus Kymijoen Siikakosken rantakalliossa. Päiväyksen yläpuolella näkyy sana "högsta". Kuva Tuula Hockman.

Pasi Pykälistö on tutkinut tulvaa Helsingin yliopistossa. Vuonna 2017 hyväksytyssä pro gradu -työssään hän kertoo itse tulvasta ja selvittää sen vaikutuksia muun muassa ympäristöön ja vesiensäätelyyn. Pro gradu -työ nimeltä "Valapaton tulva Kymenlaaksossa 1898 - 1910. Paikallisyhteisö ja luonnonkatastrofi autonomian ajan lopulla" on luettavissa alla olevasta linkistä:


https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/181399/Pykalisto_Pasi_Progradu_2017.pdf?sequence=2&isAllowed=y