MERIHISTORIAA KOTKASSA

Yhdeksännet merihistorian päivät järjestettiin Kotkan Merikeskus Vellamossa viime viikonloppuna 24.3. – 26.3.2017. Tapahtuman järjestivät Suomen merihistoriallinen yhdistys, Suomen meriarkeologian seura ja Suomen merimuseo. Pääsin seuraamaan ohjelmaa sunnuntaina 26.3.2017. Ilkka Leskelä aloitti päivän kertomalla laivureista, laivasta ja kaupasta Turusta Danzigiin 1400-luvulla. Muutkin Suomen satamat tulivat hyvin esiin esitelmässä, samoin kauppatavarat kumpaankin suuntaan. Tervaa on esimerkiksi alettu viedä vasta 1400-luvun jälkipuoliskolla. Ilkka Leskelä käyttää Danzigissa säilytettävää arkistoaineistoa, josta on julkaistu vain pieni osa (noin 10 %). Valmistumassa on selvästikin erinomainen väitöskirja.

Ilkka Leskelä luennoi.

Outi Korhosen esitelmä hailuotolaisten kalastuksesta oli tavattoman kiinnostava sekin. Riikka Tevalin esitelmäaikaa lyhennettiin eikä hän voinut esittää kaikkea aikomaansa. Kunpa olisin saanut kuulla kaiken Lapurin hylystä tällä kertaa!

Lars Einarsson Kalmarin läänin museosta kertoi regalskeppet Kronanista sekä Immi Wallin ja Maili Roio Kolbådagrundin kohdilta löytyneestä vuonna 1715 uponneen hollantilaisen Huis te Warmelon hylystä. Todella jännittävät esitelmät, hohdokasta tutkimusta!

Hollantilainen Huis te Warmelo.

Teemaksi oli valittu ”Suomi saarena” ja seminaarin tunnuskuva esitti puutavaran lastausta Kotkan satamassa 1930-luvulla. Jo ensimmäisinä päivinä oli todettu, että Suomi ei ollutkaan saari, eikä 1930-luvun Kotkan satamasta juurikaan puhuttu, mutta Kotkan saarella oltiin ja vanhassa kantasatamassa. Kotkan sataman verkkosivujen mukaan kantasatamassa aiotaan keskittyä matkustajaliikenteeseen. Toivottavasti sentään joku vanha kuuri jää muistuttamaan menneestä. Meri on toki edelleen läsnä.

 

Merikeskus Vellamo Kotkan vanhassa kantasatamassa.

 

HÄMEEN LINNA - TAVASTEHUS SLOTT

Julius Ailio ja kaikki mahdollinen tieto Hämeen linnasta

Sata vuotta sitten – vuonna 1917 – Julius Ailio julkaisi teoksensa Hämeenlinnan kaupungin historia 1, Hämeen linnan esi- ja rakennushistoria. Hän aloittaa kertomalla esihistoriallisesta Hämeestä eli hämäläisten ”itsenäisyyden ajasta”, käsittelee Birger Jaarlin ajan, Novgorodin hyökkäykset, Hämeen varhaisimmat kirkot, Hakoisten linnavuoren, Hämeen linnan valtiolliset ja sotaiset vaiheet ja siirtyy sitten linnan ulkoiseen asuun. Hän kuvaa linnarakennusta ja miettii sen rakennusvaiheita ja niiden ajoitusta. Jo ennen Ailiota oli muun muassa Hj. Appelgren-Kivalo ehtinyt pohtia samaa asiaa. Ailion lähde- ja kirjallisuusluettelo on kunnioitettava. Hän tarjoaa lukijalle todennäköisesti kaiken mahdollisen saatavana olleen tiedon hyvin koottuna ja kirjoitettuna. Tuloksena on kirja, joka vanhentuneenakin edelleen kiehtoo lukijaansa.

Julius Ailio.

Vuonna 1917 Hämeen linna oli vankilana ja Ailion kirjaan laadituista piirroksista kuvastuu hyvin vankilan kolkkous ja askeettiset olot, mutta myös linnan kiehtovuus ja kiinnostavuus. Arkeologisia tutkimuksia linnassa ei voitu tehdä niin kauan kuin linnaa käytettiin vankilana.

Toisen maailmansodan jälkeen, vuonna 1953 Arkeologinen komissio Carl Jacob Gardbergin johdolla aloitti Hämeen linnan restauroinnin. Vankilan sellit purettiin, laastit raaputettiin sisäpihan seinistä ja irtolöydöt koottiin talteen linnan ullakolle. Linnan huonerakenteiden entistämistä alettiin suunnitella, apuna muun muassa 1700-luvulla linnasta tehdyt piirrokset. Vuonna 1954 Gardbergin apulaiseksi tullut Knut Drake sai jo seuraavana vuonna ottaa restaurointityön johdettavakseen ja linnan, erityisesti päälinnan rakennusvaiheet selvittääkseen.

Vuonna 1968 valmistuneessa väitöskirjassaan hän selvitti Hämeen linnan päälinnan rakennusvaiheet ja niiden ajoituksen. Päälinnaa ympäröivä kehämuuri sai tutkijansa ja tutkimuksensa, kun Kari Uotila selvitti sekä sen että muiden Suomen linnojen kehämuureja. Uotilan väitöskirja Medieval outer baileys in Finland: with special reference to Turku castle julkaistiin vuonna 1998.

Piirros Julius Ailion teoksesta.

Knut Drake apujoukkoineen oli mitannut, tutkinut ja piirtänyt jokaisen yksityiskohdan linnasta, ja sen lisäksi hakenut taidehistoriallisia vertailutietoja muista linnoista ja muistakin keskiaikaisista rakennuksista sekä Suomessa että muualla, varsinkin Itämeren piirissä. Tärkeimpänä vertailukohteena oli Tukholman linnan vanhin rakennusvaihe (sen jäänteet ovat uudemman rakenteen alla), jonka ajoitus oli 1260–1290. Drake ajoitti Hämeen linnan varhaisimman rakennusvaiheen samoihin vuosiin. Draken tutkimusten mukaan nuorin rakennusvaihe toteutettiin 1450–1520.

Draken työ ja taidot ovat tulleet tutuiksi monille arkeologeille ja historian opiskelijoille ja tutkijoille luennoilla ja Draken järjestämillä retkillä, jotka suuntautuivat Itämeren piiriin. Drake itse jatkoi linnan arvoituksen miettimistä. Kun tultiin vuoteen 2000 hän muutti näkökulmaansa ja mietti, kenen oli ollut mahdollista rakentaa linnaa. Kuka oli tarpeeksi varakas, kenellä oli tarpeeksi mahtia? Tältä pohjalta linnan rakennusvaiheiden ajoitus muuttui. Linna nuoreni – varhaisin vaihe olikin nyt Magnus Kasen ajalta, vuosilta 1372–1390. Yhteys Tukholman linnaan säilyi, sen varhaisin vaihe oli tällä välin todettu nuoremmaksi. Viimeisin vaihe oli rakennettu vuosien 1503 ja 1520 välillä. Hämeen linnaa johtivat silloin Ingeborg Åkentytär Tott ja hänen jälkeensä Åke Göransson Tott.

Hämeen linnan rakennusvaiheiden ja sen historian tutkimus jatkuu.

Linna odottaa.

Piirros Julius Ailion teoksesta.