ZHELEZOVODSKAJA ULITSAN MUSTA KISSA

PIETARILAINEN  TARINA

 

Pietarin kaupungissa kuulee tarinoita muun muassa kissoista. Pietari Suuren ajoista alkaen kerrotaan Eremitaasiin (Talvipalatsiin) tuodun kissoja ensin Kazanista ja myöhemmin Tjumenista saakka karkottamaan rottia ja hiiriä. Samanlaisesta tehtävästä kerrotaan kissojen huolehtineen Toisen maailmansodan aikana kun Pietari (silloinen Leningrad) oli piiritettynä.  

Tämä tarina kertoo kuitenkin Zhelezovodskaja ulitsan Mustasta Kissasta. Sievä tyttökissa tuotiin pentuna yhteen perheeseen lemmikiksi. Kun perhe muutti pois, se jätti vuoden ikäisen kissansa pihalle tulemaan toimeen seudun pihakissojen tapaan.

Musta Kissa suomalaisella matolla.

Tämä ei kissaa miellyttänyt ja se etsi itselleen uuden kodin. Se hyppäsi avoimesta ikkunasta erääseen alakerran asuntoon. Suomesta Pietariin muuttanut asukas kantoi kissan muutamaan kertaan ulos, mutta kissa palasi ikkunasta ensimmäisessä sopivassa tilanteessa, usein jo ennen kuin sen nykyinen emäntä oli ehtinyt ovesta takaisin sisään.  On selvää, että kissa jäi taloon.

Musta Kissa on sievä ja käyttäytyy kauniisti, ei sähise eikä raavi mitään luvatonta, jos ei nahkaisia nojatuoleja oteta lukuun. On myönnettävä, että kissaa hemmotellaan. Yksin jäänyt kissa oli uuteen kotiin saapuessaan varsin laiha. Hyvä ruoka ja hoiva saivat sen voimistumaan ja kun pari vuotta oli kulunut, kasvoi myös sen vatsapuolelle vahva turkki. Tyttökissa on hieno ja herkkä ja kokee epämukavaksi sen että vatsapuolen kaunis turkki kastuu nurmikossa sadesäällä. Sisäkissahan siitä on tulossa.





Jo useamman vuoden ajan Mustan Kissan iltaherkku on ollut yksi katkarapu iltaa kohden. Venäjään kohdistuneet sulkutoimet estivät katkarapujen tuonnin Kanadasta, mutta onneksi rapuja tuodaan nyt Venäjän kaukoidästä.

Niinpä Musta Kissa elää nykyään onnellista kotikissan elämää, syö reippaasti ja viihdyttää talon vieraita liikuntaesityksillä, joista yksi on kaunis kieppuminen nojatuolissa.  Se ehkä muistaa onnettoman kodittoman vaiheen elämässään, mutta Pietari Suuren ajan kissoista sillä tuskin on mitään käsitystä, vaikka sen emäntä toisinaan kutsuu sitä kazanilaiseksi.

Kerrottakoon, että Eremitaasin kellarissa on tälläkin hetkellä kutakuinkin 80 kissaa huolehtimassa rottien ja hiirien karkottamisesta. Kissoja pääsee katsomaan kun keskustelee asiasta henkilökunnan kanssa.

Voimistelua ja venyttelyä vieraiden viihdyttämiseksi.