PUŠKINIA PIETARISSA

PIETARILAINEN TARINA

Malaya Morskaya -katua Iisakin kirkon suuntaan.

Samassa kaupungissa, missä Musta Kissa asustaa Zhelezovodskaja ulitsan varrella, voi kuulla muitakin tarinoita.

Joulupäivänä, matkalla Malaya Morskaya -kadulta Vasilin saarelle, pietarilainen taksinkuljettaja johtui kertomaan kyydittävilleen venäläisiä satuja ja tarinoita. Venäläisille tärkeän karhun hän mainitsi ohimennen, mutta tarinan Kultaisesta kalasta hän kertoi kokonaan – sillä tavoin kuin hän sen muisti, kuten hän sanoi. 

Vladimir Konashevitshin kuvitusta Pushkinin satuun

Satu kertoo, miten kalastaja sai saaliikseen ihmeellisen kalan, jonka hän päästi takaisin mereen. Korvaukseksi vapaudestaan kala lupasi, että kalastaja saisi toivoa mitä tahansa ja toive täyttyisi. Kalastajaukko ei toivonut mitään, mutta hänen eukkonsa antoi ohjeita. Eukon ensimmäinen toive oli uusi kaukalo, toinen uusi kaunis talo, kolmas komea kartano, neljäs päästä tsaarittareksi, viides  oli päästä meren kuningattareksi ja saada siten kultaisen kalan käskyläisekseen. Eukko komensi ukkonsa viemään kalalle toiveen toisensa jälkeen. Jokainen uusi toive oli saanut meren muuttumaan hieman tummemmaksi synkemmäksi. Viimeisen toiveen jälkeen meri mustui ja nousi suunnaton myrsky. Toive oli liikaa –  ja eukko menetti kaiken.

Aleksandr Puškin kirjoitti tämän, sanoi taksinkuljettaja. Vanhoja satuja ja tarinoita kuullaan vanhemmilta ja isovanhemmilta, luetaan koulussa, ja kerrotaan edelleen, jatkoi hän. Ja luetaan Puškinia. Tutut ja kotoisat sadut ja tarinat sopivat hyvin jouluun, loppiaiseen ja kaikkeen muuhunkin aikaan, myös nykyaikaan.

Malaya Morskaya -kadulla muuten asuivat Nikolai Gogol, Fjodor Dostojevski ja Ivan Turgenev siihen aikaan, kun Pietari oli Venäjän pääkaupunki. Heistä ei kuitenkaan tässä sen enempää.

 

Puutaidetta vanhan ajan Venäjästä.