Kristiinankaupungin puut

Kreivi Pehr Brahe antoi Koppööstadille uuden nimen 1652. Siitä tuli Kristinestad, Kristiinankaupunki, kuningatar Kristinan tai kreivin puolison Kristina Katarina Stenbockin mukaan. Samalla kaupunki sai vaakunan, johon oli toiselle puolen kuvattu yksitoista vihreää kuusta – metsäreuna – ja aukea meri.

 

Vaakunan kuva on melkein kuin muistikuvani Kristiinankaupungin maisemasta. Metsäinen kesämökkiranta, suuret kuuset mökin ikkunan takana ja meri, jossa meillä oli muutama pitkäsiima. Sitä paitsi luullakseni vaakuna on tuttu koulusta. Kaiken lisäksi puu (eivät tosin välttämättä kuuset) ja työ sahalla oli tuonut perheemme tähän kaupunkiin.  Kristiinan Puu Osakeyhtiö oli rakentanut työntekijöilleen asuintaloja ja me asuimme yhdessä sellaisessa. (Asunnossa pystyi juoksemaan ympyrän huoneesta toiseen, mikä suuresti lisäsi asunnon viehätystä.)

 

Ympäristöstä muistan lisäksi Tiukanjoen, jossa oli mainioita ahvenpaikkoja. Nyt turistina vanhassa kotikaupungissani halusin tietysti myös nähdä Tiukanjoen. Se laskee Koppöön ja Itäpuolen väliseen lahteen. Joen alajuoksua seurailee nykyään luontopolku, jolla kuljetaan rehevissä ja kosteissa rantalehdoissa. Sen lisäksi seuraillaan laidunmaiden reunoja ja välillä päästään kangasmaiseen maastoon. Muutaman kilometrin jälkeen polku vie riippusillalle, jolta on näkymä Tiukanjoelle.

 

Ilman onkea liikkuessa jää ilman ahvenia. Luontopolun esitteestä (ja muualtakin) selviää sen sijaan, että kuusimetsät kuten myös lehtimetsät ovat yleisiä tälle rannikolle. Kuusi selviytyy parhaiten rannikolla, jolla maankohoaminen on voimakasta. Rannikon kuusimetsät oli nähnyt myös Per Brahe. Puu taas on kuulunut Kristiinankaupungin talouteen eri tavoin, on poltettu tervaa, on viety puutavaraa, on valmistettu purjelaivoja.

 

Niin että veden litistessä askelten alla Tiukanjoen rantalehdossa tuntee melkein kulkevansa rannikon historiassa. Omissa muistoissani ei tuollaisia vetisiä polkuja ollut.

 

Seuraavalla kerralla esitellään Kristiinankaupungin kirkot.

 

 

 

 

 

Lisätietoja Kristiinankaupungista ja blogiteksteissä ohimennen mainituista asioista:

 

Kansallisarkisto, digiarkisto

Voudintilit, läänintilit (KA 4809, KA 4814)

 

Luontopolun esite:

Naturskyddsparken Tegelbruksbacken – Norrfjärden. Forststyrelsen. Österbottens naturtjänster. Forststyrelsen 11/2015.

 

Kirjallisuus:

Walter Sjöblom, Kristinestads historia. Kristinestad 1915.

Svenska Österbottens historia IV. Svenska Österbottens Landskapsförbund. 1980.