KESKIAIKAA KEVEÄSTI: Kristiinankaupungin tornit ja kirkot

Tämä blogiteksti sisältää muistoja Kristiinankaupungin torneista, kirkoista ja kirjastosta. Sille ei voi mitään, että ne tuntuvat liittyvän toisiinsa.

Kristiinankaupungin keskustan silhuetissa erottuu kaksi tornia, tiilikirkon torni ja hieman matalampi ja suippo Ulrika Eleonoran kirkon torni. Torneja on kuitenkin myös Itäpuolen taloissa. Yksi niistä koristaa puista rakennusta, jossa lapsuusajan muistoissani oli kauppa, jonka ikkunassa oli eri värisistä lampuista kootut jouluvalot – ensimäiset näkemäni jouluvalot. Luullakseni kyseessä oli ruokakauppa, lamppujen lisäksi muistikuvaan kuuluu sokerin ostaminen. Ikkuna on nykyään peitetty, mutta talo on ihastuttavan hyvässä kunnossa.

Lähempänä kotiamme oli puinen punainen rakennus, joka torneineen muistuttaa kirkkoa. Pienen (alle kouluikäisen) sisareni mielestä kyseessä olikin kirkko. Vanhempien mielipide asiasta, jumalanpalvelusten ja papin puuttuminen ei häntä häirinnyt, rakennus oli hänelle ”papiton kirkko”. Kristiinankaupungista oli vaikeaa löytää postikortteja, mutta tästä rakennuksesta sellaista myytiin. ”Panimo Turha” kertoo kortin teksti.

Bryggeriet Turhan rakennus, Rautatienkatu, Kristiinankaupunki

* * *

Ne oikeat kirkot olivat ja ovat kaupungin keskustassa. Punatiilinen kirkko on rakennettu vuonna 1897. Keskiajasta kiinnostuneen sydäntä lähempänä on se vanhempi, Ulrika Eleonoran kirkko, joka on valmistunut 1700. Kummankin kirkon rauhallista tunnelmaa on parasta esitellä valokuvina.

Oli sateinen päivä ja kirkkojen jälkeen asetuin kaupungin kirjastoon. Se on Kristiinankaupungin tyyliin vanha puutalo, jossa on käsittämätön määrä pieniä huoneita. Olin sen asiakkaana jo lapsena. Suomenkieliset lasten kirjat tosin rajoittuivat muutamaan Pekka Töpöhäntään, kaupunkihan oli ja on enimmäkseen ruotsinkielinen. Sade rapisi ikkunoihin, kun asetuin yhteen kirjaston huoneista.