Vähän ennen juhannusta kävin
Kristiinankaupungissa. Se on syntymäkaupunkini ja ehdin aloittaa siellä
koulunkin. Olin 8-vuotias kun muutimme sieltä pois, joten muistan kaupungista
jotain: asuintalomme, kesämökin, koulun ja vanhan kaupungin kapeat kadut ja
kujat. Me kuitenkin asuimme Itäpuolella, missä kadut ovat leveät ja ranta
avara, tasainen ja kuiva, suolaheinää kasvava.
Asuintalo oli tallella ja hyvässä
kunnossa, katu sen ohi leveä ja rannassa kasvoi edelleen suolaheinää. Kaupunki
on pieni, mutta kuitenkin laajempi kuin muistin. Muistin kirkon, jonka
puistossa harakat keikkuivat kevättalvella (varmaan kesälläkin, mutta silloin
emme siellä olleet). Kirkkoja onkin kaksi, harakat keikkuivat uudemman,
tiilestä tehdyn kirkon luona, mutta vanhempi Ulrika Eleonoran kirkko on puinen
ja rakennettu jo vuonna 1700. Sinne saakka ei koulumatkan reitti ulottunut,
vaan suorinta mahdollista reittiä rantaan torille, yli kivisillan, ohi
rautatieaseman ja kotiin.
Kaupunki on perustettu vuonna 1649,
keskiaikainen se siis ei ole. Keskiajasta kiinnostuneille tiedoksi, että seutu oli
asuttu jo keskiajalla. Niin myös Koppöö, saari josta oli tullut niemi ja jonne
kaupunki sittemmin perustettiin Koppöstad-nimisenä. Koppöön niemellä oli vuonna
1590-luvulla kolme veroa maksavaa talonpoikaa (Olof Larson, Mons Larson ja
Anders Jopson, KA 4809 ja KA 4814). 1600-luvun alun raskaat vuodet olivat
koetelleet myös Koppöön asukkaita ja kaupungin perustamisen aikoihin siellä oli
enää yksi talo, jonka veron maksoi Knut Olefson. Vuonna 1638 hänellä oli
talossaan hevonen, härkä, 13 lehmää, 40 eri-ikäistä lammasta ja muuta karjaa
(KA 9101).
Knut Olefsonin talo sijaitsi mäellä,
jossa nykyisin on kaupungin raatihuone ja vanhempi kirkko. Talo näkyy kaupungin
vuoden 1651 tonttikartassa. Mäellä ja sen rinteillä olivat myös pellot ja
ainakin osa niityistä ja haka lähelle rantaa niemen itäiselle rinteelle.
Samalla auringonpuoleisella rinteellä on nykyisin iso osa vanhaa
Kristiinankaupunkia pastellivärisine taloineen. Kaupungin tori on samalla
paikalla kuin kartassa. Sateisenakin päivänä kaupunki on avara. Lapsuuden
muistot luovat kaupungin ylle valoisan hohdon, mutta ilman muistojakin kaupunki
on ihastuttava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti