INGEBORG JA KRISTUKSEN HAAVAT

VANAJAN  KRISTUS. Vanajan kirkossa ollut 1200-luvulta peräisin oleva veistos. Kuvattu Pyhät ja pakanat -näyttelyssä. Kuva Tuula Hockman.

LINNANROUVA  INGEBORG  JA  KRISTUKSEN  HAAVOJEN  MÄÄRÄ

Hämeen linnanrouvana ja linnalääninhaltijana 1400- ja 1500-lukujen taitteessa olleesta Ingeborg Akentyttärestä kerrotaan, että hän aina paaston aikaan antoi polttaa messuissa yhtä monta vahakynttilää kuin Kristuksella oli haavoja pyhässä ruumiissaan, nimittäin 5.555.

Tällaisen tiedon on kirjoittanut muistiin Kustaa Vaasan kirjuri Rasmus Ludvigsson. Rasmus kertoo lisäksi, että sen haavan muistoksi, joka Kristuksella oli sillä olkapäällä, jolla hän oli kantanut ristiä, hän antoi viisi almua ja poltti viisi kynttilää.

Rasmus Ludvigsson on ehkä muistanut väärin Kristuksen haavojen määrän. Marko Lamberg on kirjoittanut kertomuksen pyhästä naisesta, joka halusi tietää Jeesuksen Kristuksen haavojen määrä. Herramme oli vastannut naiselle: ”Ruumiini haavoja oli viisituhatta neljäsataakuusikymmentä. Jos joku haluaa kunnioittaa niitä ja osoittaa niille arvonantoa, lukekoon päivittäin 15 Pater Nosteria ja 15 Ave Mariaa, ja kun vuosi on kulunut, hän on kunnioittanut jokaista haavaa yhdellä Pater Nosterilla ja yhdellä Ave Marialla...”

Marko Lamberg kertoo, että Jeesuksen ruoskittuna ja ristille naulittuna saamat haavat ovat vuosisatojen kuluessa tarjonneet uskovaisille mahdollisuuden tavoitella pyhyyden kokemista ruumiillisen kivun kautta. Pyhimpinä pidettiin viittä haavaa, jotka Jeesus sai kun hänet naulittiin ranteistaan ja jaloistaan ristille – viides syntyi kun roomalainen sotilas puhkaisi hänen kylkensä varmistuakseen siitä, että hän oli todella kuollut.

Ehkä on ollutkin erilaisia tulkintoja Jeesuksen haavojen lukumäärästä. Ingeborgin hartauteen liitetty 5.555 sisältää juuri pyhimpinä pidettyjen viiden haavan luvun neljä kertaa. Ne ovat olleet tärkeitä myös Pyhälle Birgitalle. Hänen luostarisääntönsä mukaan birgittalaisnunnan päähinettä tulee koristaa viisi punaista pistettä, jotka muistuttavat veripisaroita ja symboloivat Jeesuksen haavoja. Nämä symbolit näkyvät birgittalaisnunnan päähineessä nykyäänkin.

Linnanrouva Ingeborgille ja hänen aikalaisilleen tämä haavoihin liittyvä hartaus oli siis tuttu.

 

Lisätietoja:

Tuula Hockman, Kolmen polven perilliset. Ingeborg Aakentytär (Tott) ja hänen sukunsa (n. 1460–1507). Bibliotheca Historica 104. SKS. Helsinki. 2006.

Tuula Hockman, Ingeborg Tott. Turun ja Hämeen linnanrouva keskiajalla. BoD. Helsinki. 2017.

Marko Lamberg (suomentanut), ”Jeesuksen haavojen määrä”. Naantalin luostarin kirja. Toimittaneet Mikko Kauko ja Marko Lamberg. Tietolipas 254. SKS. Helsinki 2017.

INGEBORG AKENTYTÄR MARTIN PÄIVÄN AIKAAN 1504

Berndt Notken Pyhä Yrjänä -veistosryhmän prinsessan sanotaan saaneen piirteensä rouva Ingeborgilta.
Veistosryhmä on Tukholman vanhan kupungin Suurkirkossa.

Vuonna 1504 vähän Martin päivän jälkeen rouva Ingeborg Akentytär Tott purjehti Ruotsista Suomeen.

Ingeborg oli Ruotsin valtionhoitajan Sten Sture vanhemman leski. Sten Sture oli kuollut vuotta aiemmin, joulun alla vuonna 1503. Koko vuosi oli kulunut asioita järjestäessä. Ensin olivat Sten Sturen hautajaiset Mariefredissä, kartusiaaniluostarissa, jonka Sten Sture ja Ingeborg yhdessä olivat perustaneet. Sen jälkeen jatkuivat neuvottelut Ingeborgin ja uuden valtionhoitajan Svante Niilonpojan välillä.

Tähän vaiheeseen liittyy keskiaikaista neuvottelutekniikkaa kuvaava tapaus Kastelholmassa kesällä 1504. Svante Niilonpojan saapuessa ottamaan linnaa haltuunsa ja lähetettyä pari miestään veneellään kohti rantaa ja linnaa, ammuttiin linnan muureilta veneen eteen kaksi laukausta. Svante joutui yöpymään linnan muurien ulkopuolella, mutta seuraavana päivänä sopimukseen päästiin ja linnan portit avattiin sen uudelle isännälle.

Ingeborgille kuului kolmannes linnan irtaimistosta, mutta Kastelholmasta oli viety lähes kaikki irtain Kokemäenkartanoon. Turun linnan irtaimiston osalta Ingeborg joutui tyytymään lain mukaiseen kolmasosaan.

Ingeborgille oli kahteen kertaan, vuosina 1497 ja 1499, luvattu Hämeen linna ja lääni leskeysajan läänitykseksi. Hämeen linnan ja läänin hän myös sai. Vuonna 1504 läänitykseen lisättiin Kokemäenkartano lääneineen, Korsholma ja Ruotsissa sijaitseva Vadsbon kihlakunta. Korsholma tosin meni ensin Svante Niilonpojan hallintaan korvauksena Sten Sturelta jääneistä veloista.

Martin päivä oli viimeisiä aikoja jos aikoi purjehtia meren yli Suomeen. Sen jälkeen meri oli liian vaarallinen. Ingeborg halusi osallistua valtionhoitaja Svante Niilonpojan vihkimiseen Metta Ivarintytär Dyren kanssa juuri Martin päivän aikaan ja suuntasi vasta sitten Suomeen. Ingeborg eli Suomessa, Hämeen linnassa, aina joulun alla vuonna 1507 tapahtuneeseen kuolemaansa asti.


Lisätietoja aiheesta:
Tuula Hockman, --"ingeborg Tott, Turun ja Hämeen linnanrouva keskiajalla." Helsinki 2017.