RIKOKSIA JA RANGAISTUKSIA KESKIAJALLA

Mia Korpiola luennoimassa Hämeenlinnassa.

Hämeenlinnan Sukututkimusseura järjestää talvikaudella kuukausittain luentoja, jotka pidetään Kansallisarkiston Hämeenlinnan toimipisteessä.


Maaliskuun luennoitsija oli Mia Korpiola, oikeushistorian professori Turun yliopistosta. Hän on tutkinut keskiajan lainsäädäntöä ja oikeutta monipuolisesti. Väitöskirjansa aiheena hänellä oli kihlauksen merkitys avioliittoa solmittaessa. Hämeenlinnassa hänen aiheenaan olivat keskiajan lait sekä rikokset ja rangaistukset.


Mia Korpiola esitteli maakuntalait ja keskiaikaiset maanlait sekä tietoja oikeuskäytännöstä Ruotsissa ja erityisesti Suomessa. Erityisenä suomalaisena piirteenä hän mainitsi maallikoiden, kuten maallikkotuomareiden, vahvan aseman oikeusjärjestelmässä. Maallikkolautamiehet kuuluvat nykyäänkin suomalaiseen oikeusjärjestelmään.


Rikokset ja rangaistukset herättivät vilkasta keskustelua, poikkeavathan ne nykyajan käytännöistä. Mia Korpiola totesi, että Pohjoismaissa ruumiillisten rangaistusten valikoima on huomattavasti suppeampi kuin etelämpänä Euroopassa.


Keskiajan ja 1500-luvun ajattelutapaan voi tutustua esimerkiksi seuraavissa kirjoissa:


Codex Westh. Westhin koodeksin tekstit. Toimittaja Kaisa Häkkinen. Wanhan suomen arkisto 5. Turun yliopisto. Turku 2012.


Naantalin luostarin kirja. Toimittaneet Mikko Kauko ja Marko Lamberg. Tietolipas 254. SKS. Helsinki 2017.


Mia Korpiola, Between Betrothal and Bedding. Brill. 2004.

Katkelma Westhin codexista.

INGEBORG JA KRISTUKSEN HAAVAT

VANAJAN  KRISTUS. Vanajan kirkossa ollut 1200-luvulta peräisin oleva veistos. Kuvattu Pyhät ja pakanat -näyttelyssä. Kuva Tuula Hockman.

LINNANROUVA  INGEBORG  JA  KRISTUKSEN  HAAVOJEN  MÄÄRÄ

Hämeen linnanrouvana ja linnalääninhaltijana 1400- ja 1500-lukujen taitteessa olleesta Ingeborg Akentyttärestä kerrotaan, että hän aina paaston aikaan antoi polttaa messuissa yhtä monta vahakynttilää kuin Kristuksella oli haavoja pyhässä ruumiissaan, nimittäin 5.555.

Tällaisen tiedon on kirjoittanut muistiin Kustaa Vaasan kirjuri Rasmus Ludvigsson. Rasmus kertoo lisäksi, että sen haavan muistoksi, joka Kristuksella oli sillä olkapäällä, jolla hän oli kantanut ristiä, hän antoi viisi almua ja poltti viisi kynttilää.

Rasmus Ludvigsson on ehkä muistanut väärin Kristuksen haavojen määrän. Marko Lamberg on kirjoittanut kertomuksen pyhästä naisesta, joka halusi tietää Jeesuksen Kristuksen haavojen määrä. Herramme oli vastannut naiselle: ”Ruumiini haavoja oli viisituhatta neljäsataakuusikymmentä. Jos joku haluaa kunnioittaa niitä ja osoittaa niille arvonantoa, lukekoon päivittäin 15 Pater Nosteria ja 15 Ave Mariaa, ja kun vuosi on kulunut, hän on kunnioittanut jokaista haavaa yhdellä Pater Nosterilla ja yhdellä Ave Marialla...”

Marko Lamberg kertoo, että Jeesuksen ruoskittuna ja ristille naulittuna saamat haavat ovat vuosisatojen kuluessa tarjonneet uskovaisille mahdollisuuden tavoitella pyhyyden kokemista ruumiillisen kivun kautta. Pyhimpinä pidettiin viittä haavaa, jotka Jeesus sai kun hänet naulittiin ranteistaan ja jaloistaan ristille – viides syntyi kun roomalainen sotilas puhkaisi hänen kylkensä varmistuakseen siitä, että hän oli todella kuollut.

Ehkä on ollutkin erilaisia tulkintoja Jeesuksen haavojen lukumäärästä. Ingeborgin hartauteen liitetty 5.555 sisältää juuri pyhimpinä pidettyjen viiden haavan luvun neljä kertaa. Ne ovat olleet tärkeitä myös Pyhälle Birgitalle. Hänen luostarisääntönsä mukaan birgittalaisnunnan päähinettä tulee koristaa viisi punaista pistettä, jotka muistuttavat veripisaroita ja symboloivat Jeesuksen haavoja. Nämä symbolit näkyvät birgittalaisnunnan päähineessä nykyäänkin.

Linnanrouva Ingeborgille ja hänen aikalaisilleen tämä haavoihin liittyvä hartaus oli siis tuttu.

 

Lisätietoja:

Tuula Hockman, Kolmen polven perilliset. Ingeborg Aakentytär (Tott) ja hänen sukunsa (n. 1460–1507). Bibliotheca Historica 104. SKS. Helsinki. 2006.

Tuula Hockman, Ingeborg Tott. Turun ja Hämeen linnanrouva keskiajalla. BoD. Helsinki. 2017.

Marko Lamberg (suomentanut), ”Jeesuksen haavojen määrä”. Naantalin luostarin kirja. Toimittaneet Mikko Kauko ja Marko Lamberg. Tietolipas 254. SKS. Helsinki 2017.