PYHÄ KRISTOFORUS KRISTIAN II:n AJALTA

Elias Brennerin piirros Porvoon kirkossa olleesta taideteoksesta.

Tanskan ja Norjan kuningas Kristian II kruunattiin myös Ruotsin ja koko Kalmarin unionin hallitsijaksi vuonna 1520. Kruunajaisia edeltävinä vuosina käytiin sotaa Tanskan ja Ruotsin välillä aina vuodesta 1517 alkaen. Ruotsia ja ruotsalaisia joukkoja johti valtionhoitaja Sten Sture nuorempi. Hän haavoittui taistelussa Åsundenin jäällä tammikuun 20. päivänä. Runsasta viikkoa myöhemmin tanskalaiset löivät ruotsalaiset uudelleen raivokkaassa taistelussa ja sen jälkeen tanskalaisilla oli pääsy Ruotsin sydänseudulle. Sten Sture kuoli vammoihinsa helmikuun 3. päivänä. Hänen leskensä Kristina Gyllenstierna jatkoi taistelua, mutta kärsi häviön Uppsalan taistelussa pitkänäperjantaina 1520. Seuraavana syksynä, syyskuun 5. päivänä 1520 hän luovutti Tukholman Kristian II:lle.

Kristian II kruunattiin unionikuninkaaksi 4. marraskuuta 1520. Kruunajaisjuhla muuttui oikeudenkäynniksi juhliin kokoontuneita ylimyksiä vastaan. Seurasi pidätyksiä ja mestauksia tehtiin jo 8. marraskuuta, jolloin kaikkiaan 82 henkilöä mestattiin. Mestauksia jatkettiin seuraavina päivinä. Tukholman verilöyly ulottui Suomeen saakka, minne Kristian II:n lähettämien miesten tehtävänä oli huolehtia muun muassa Hämeen linnanherran Jöran Akenpojan ja Raaseporin ja Viipurin herran Tönne Erikinpojan mestauksesta. Kumpikin kuului Tott-sukuun.

Iikka Kronqvist on tutkimuksessaan vuodelta 1941 osoittanut Porvoon kirkossa olleen Pyhää Kristoforusta esittävän taideteoksen sisältäneen muiston Tönne Erikinpojan kohtalosta. Pyhän Kristoforuksen jalkojen juureen on ollut kirjoitettuna ruotsinkielinen teksti, joka suomennettuna kuuluu: ”Pyhä Kristoforus, rukoile puolestamme ja pelasta meidät Erikinpojan kohtalolta 1522.”

Tönne Erikinpojan kohtaloon viittaa itse taideteoksessa siinä olevan tekstin lisäksi se, että Kristoforoksen kantamalla Jeesus-lapsella on kädessään poikkeuksellinen attribuutti eli ase, tikari tai miekka.

Taideteos on ollut puulle maalattu tai veistetty ja jättiläiskokoinen. Sen lahjoittajien vaakunat ovat Kronqvistin mukaan olleet Porvoon kirkkoherra Erik Perinpoika Wildeman (eli Erik Lille) ja Kialan isäntä Erik Erikinpoika Stålarm. Heidän vaakunansa ovat ollet teoksen alaosassa.

Taideteos on valmistunut Tukholman verilöylyn jälkeen, vuonna 1522.

Tukholman verilöyly ja sen aiheuttama järkytys on näkynyt myös tanskalaissyntyisen Adam van Dürenin töissä. Tässä blogissa kerrottiin aikaisemmin syyskuussa 2017 hänen Tukholman Suurkirkkoon valmistamastaan ankerias ja leijona -veistoksesta.

 

Adam van Dürenin veistos Tukholman Suurkirkossa.

Kirjallisuutta:

Iikka Kronqvist, Sankt Kristoffers bild i Borgå kyrka. Finskt Museum XLVII 1940. Finska Fornminnesföreningen. Helsingfors 1941.

Otto Rydbeck, Ålen och lejonen i Stockholms Storkyrka. Fataburen. Nordiska museets och Skansens årsbok 1906.

Helge Pohjolan-Pirhonen, Suomen poliittinen asema pohjoismaisen unionin loppuvaiheissa 1512 - 1523. Historiallisia Tutkimuksia XL. Suomen Historiallinen Seura. Helsinki 1953.

 

 

 

 

 

INGEBORG AKENTYTÄR JUHANNUKSEN AIKAAN 1505

Pyhä Yrjänä -veistosryhmä Sauvon kirkosta. Kuva Tuula Hockman.

 

Ingeborg Akentytär Tott oli saapunut Hämeeseen, lääniinsä joulun alla 1504.

Talvi 1504–1505 kului rauhallisesti – venälästen pelättyä hyökkäystä ei kuulunut. Hämeen linnan rauha rikkoutui juhannuksen aikaan kesällä 1505. Folke Gregerinpoika Lilje oli purjehtinut Ruotsista Suomeen ja oli edennyt ratsain mukanaan viiden, kuuden miehen joukko muutaman peninkulman päähän linnasta ja leirityi sinne. Sieltä hän lähetti linnaan kirjeen, jossa pyysi Ingeborgia luovuttamaan linnan itselleen.

Ingeborg kokosi väkensä Hämeen linnan linnantupaan ja kysyi heidän mielipidettään. Yksissä tuumin linnan väki vastusti Folken päästämistä linnaan ja sitä, että hän ottaisi vastuun linnasta Ingeborgin asemasta. He eivät myöskään halunneet kahta isäntää, siis sekä Ingeborgia että Folkea. He lupasivat edelleen pysyä uskollisena Ingeborgille.

Tämän vastauksen saatuaan Folke lähti paluumatkalle.

Folkella oli vaatimuksensa tueksi piispa Matiaan kirje, ei muiden. Linnaa ei tällaisin perustein saanutkaan luovuttaa. Linnan ja läänin luovuttamiseen tarvittiin hallitsijan ja vähintään neljän valtaneuvoston päätös. Jos Folken kaappausyritys olisi onnistunut, olisi sellainen mahdollisesti saatu aikaan. Yritys ei onnistunut.



Hämeen linnan Kuninkaansali, mahdollisesti Ingeborg Akentyttären linnantupa.

INGEBORG AKENTYTÄR MARTIN PÄIVÄN AIKAAN 1504

Berndt Notken Pyhä Yrjänä -veistosryhmän prinsessan sanotaan saaneen piirteensä rouva Ingeborgilta.
Veistosryhmä on Tukholman vanhan kupungin Suurkirkossa.

Vuonna 1504 vähän Martin päivän jälkeen rouva Ingeborg Akentytär Tott purjehti Ruotsista Suomeen.

Ingeborg oli Ruotsin valtionhoitajan Sten Sture vanhemman leski. Sten Sture oli kuollut vuotta aiemmin, joulun alla vuonna 1503. Koko vuosi oli kulunut asioita järjestäessä. Ensin olivat Sten Sturen hautajaiset Mariefredissä, kartusiaaniluostarissa, jonka Sten Sture ja Ingeborg yhdessä olivat perustaneet. Sen jälkeen jatkuivat neuvottelut Ingeborgin ja uuden valtionhoitajan Svante Niilonpojan välillä.

Tähän vaiheeseen liittyy keskiaikaista neuvottelutekniikkaa kuvaava tapaus Kastelholmassa kesällä 1504. Svante Niilonpojan saapuessa ottamaan linnaa haltuunsa ja lähetettyä pari miestään veneellään kohti rantaa ja linnaa, ammuttiin linnan muureilta veneen eteen kaksi laukausta. Svante joutui yöpymään linnan muurien ulkopuolella, mutta seuraavana päivänä sopimukseen päästiin ja linnan portit avattiin sen uudelle isännälle.

Ingeborgille kuului kolmannes linnan irtaimistosta, mutta Kastelholmasta oli viety lähes kaikki irtain Kokemäenkartanoon. Turun linnan irtaimiston osalta Ingeborg joutui tyytymään lain mukaiseen kolmasosaan.

Ingeborgille oli kahteen kertaan, vuosina 1497 ja 1499, luvattu Hämeen linna ja lääni leskeysajan läänitykseksi. Hämeen linnan ja läänin hän myös sai. Vuonna 1504 läänitykseen lisättiin Kokemäenkartano lääneineen, Korsholma ja Ruotsissa sijaitseva Vadsbon kihlakunta. Korsholma tosin meni ensin Svante Niilonpojan hallintaan korvauksena Sten Sturelta jääneistä veloista.

Martin päivä oli viimeisiä aikoja jos aikoi purjehtia meren yli Suomeen. Sen jälkeen meri oli liian vaarallinen. Ingeborg halusi osallistua valtionhoitaja Svante Niilonpojan vihkimiseen Metta Ivarintytär Dyren kanssa juuri Martin päivän aikaan ja suuntasi vasta sitten Suomeen. Ingeborg eli Suomessa, Hämeen linnassa, aina joulun alla vuonna 1507 tapahtuneeseen kuolemaansa asti.


Lisätietoja aiheesta:
Tuula Hockman, --"ingeborg Tott, Turun ja Hämeen linnanrouva keskiajalla." Helsinki 2017.