LUOSTARIN METSÄSTÄJÄ

Monet tietävät, että Raumalla on keskiajalla ollut yksi Suomen kolmesta fransiskaaniluostarista – tai -konventista, jos tällä hetkellä oikeaoppista sanaa käytetään. Se, joka vierailee tai viipyy Raumalla, saa varsin pian lisätietoja ja kuulee tarinoita.

Kerrotaan, että joku veljistä olisi rakentanut metsään pienen erakkomajan, missä eli syventyneenä hartauteen. Raumalaiset ja muutkin vierailivat hänen luonaan. Tämän tarinan on Lauri Sauramo tallentanut kirjaansa ”Luostarin metsastäjä”. 1900-luvun alussa ilmestynyt pieni kirja kertoo viehättävällä tavalla myös luostarin viimeisistä ajoista.

Lauri Sauramon perustiedot ovat aivan oikeat. Rauman luostarin munkit karkotettiin luostaristaan Pyhän Henrikin päivänä 1538. Siten esimerkiksi Henricus Mathei Rawmensiksen dramaattinen muistiinpano tuosta tapahtumasta – heidän ajamisestaan pahaan kohtaloonsa – saa Sauramon kirjassa luontevan tulkinnan.

Kirja on pieni ja herttainen, se kannattaa lukea, jos sen jostain saa käsiinsä.

Kannattaa myös käydä Raumalla ja sen kirkossa. Nykyinen kaupunginkirkko on Rauman fransiskaanikonventin entinen kirkko.

Rauman kaupunginkirkko, entinen Rauman fransiskaanikonventin kirkko.

Lisätietoja aiheesta:


Lauri Sauramo, Luostarin metsästäjä. Helsinki 1911.
Tuula Hockman, Kahden kirkon kaupunki ja Kuninkaan valvonnan alla. Teoksessa "Risti ja lounatuuli. Rauman seurakunnan historia keskiajalta vuoteen 1640." SKS ja Rauman seurakunta 2015.
Reima Välimäki, Rauman seurakunnan varhaisimmat historiat Henricus Mathei Rawmensiksesta H. G. Porthaniin. Teoksessa "Risti ja lounatuuli. Rauman seurakunnan historia historia keskiajalta vuoteen 1640." SKS ja Rauman seurakunta 2015.

INGEBORG JA KRISTUKSEN HAAVAT

VANAJAN  KRISTUS. Vanajan kirkossa ollut 1200-luvulta peräisin oleva veistos. Kuvattu Pyhät ja pakanat -näyttelyssä. Kuva Tuula Hockman.

LINNANROUVA  INGEBORG  JA  KRISTUKSEN  HAAVOJEN  MÄÄRÄ

Hämeen linnanrouvana ja linnalääninhaltijana 1400- ja 1500-lukujen taitteessa olleesta Ingeborg Akentyttärestä kerrotaan, että hän aina paaston aikaan antoi polttaa messuissa yhtä monta vahakynttilää kuin Kristuksella oli haavoja pyhässä ruumiissaan, nimittäin 5.555.

Tällaisen tiedon on kirjoittanut muistiin Kustaa Vaasan kirjuri Rasmus Ludvigsson. Rasmus kertoo lisäksi, että sen haavan muistoksi, joka Kristuksella oli sillä olkapäällä, jolla hän oli kantanut ristiä, hän antoi viisi almua ja poltti viisi kynttilää.

Rasmus Ludvigsson on ehkä muistanut väärin Kristuksen haavojen määrän. Marko Lamberg on kirjoittanut kertomuksen pyhästä naisesta, joka halusi tietää Jeesuksen Kristuksen haavojen määrä. Herramme oli vastannut naiselle: ”Ruumiini haavoja oli viisituhatta neljäsataakuusikymmentä. Jos joku haluaa kunnioittaa niitä ja osoittaa niille arvonantoa, lukekoon päivittäin 15 Pater Nosteria ja 15 Ave Mariaa, ja kun vuosi on kulunut, hän on kunnioittanut jokaista haavaa yhdellä Pater Nosterilla ja yhdellä Ave Marialla...”

Marko Lamberg kertoo, että Jeesuksen ruoskittuna ja ristille naulittuna saamat haavat ovat vuosisatojen kuluessa tarjonneet uskovaisille mahdollisuuden tavoitella pyhyyden kokemista ruumiillisen kivun kautta. Pyhimpinä pidettiin viittä haavaa, jotka Jeesus sai kun hänet naulittiin ranteistaan ja jaloistaan ristille – viides syntyi kun roomalainen sotilas puhkaisi hänen kylkensä varmistuakseen siitä, että hän oli todella kuollut.

Ehkä on ollutkin erilaisia tulkintoja Jeesuksen haavojen lukumäärästä. Ingeborgin hartauteen liitetty 5.555 sisältää juuri pyhimpinä pidettyjen viiden haavan luvun neljä kertaa. Ne ovat olleet tärkeitä myös Pyhälle Birgitalle. Hänen luostarisääntönsä mukaan birgittalaisnunnan päähinettä tulee koristaa viisi punaista pistettä, jotka muistuttavat veripisaroita ja symboloivat Jeesuksen haavoja. Nämä symbolit näkyvät birgittalaisnunnan päähineessä nykyäänkin.

Linnanrouva Ingeborgille ja hänen aikalaisilleen tämä haavoihin liittyvä hartaus oli siis tuttu.

 

Lisätietoja:

Tuula Hockman, Kolmen polven perilliset. Ingeborg Aakentytär (Tott) ja hänen sukunsa (n. 1460–1507). Bibliotheca Historica 104. SKS. Helsinki. 2006.

Tuula Hockman, Ingeborg Tott. Turun ja Hämeen linnanrouva keskiajalla. BoD. Helsinki. 2017.

Marko Lamberg (suomentanut), ”Jeesuksen haavojen määrä”. Naantalin luostarin kirja. Toimittaneet Mikko Kauko ja Marko Lamberg. Tietolipas 254. SKS. Helsinki 2017.

MARKKINAT HÄMEENLINNASSA

Hämeenlinnassa on kuukausimarkkinat aina kuukauden ensimmäisenä tiistaina, niin tänäänkin. Oli sateista ja harmaata, mutta väkeä oli liikkeellä ja Viipurinrinkeleitä oli kaupan.

HYVÄÄ JOULUA

Rauhallista joulua!

PYHÄT JA PAKANAT -NÄYTTELYSSÄ

Tampereen yliopiston antiikin ja keskiajan tutkimusryhmän Triviumin jäsenet kävivät tutustumassa Pyhät ja pakanat -.näyttelyyn Hämeen linnassa. Näyttely on vielä avoinna 17. joulukuuta 2017 saakka.

Pyhä Ursula.

INGEBORG AKENTYTTÄREN ASUINSIJAT HÄMEESSÄ

Hämeen linna syystalven asussa.

Hämeen lääni oli läänitetty Ingeborgille vuonna 1497 ja läänitys oli vahvistettu uudelleen vuonna 1499.

Ylhäisen rouvan saapumiseen oli varauduttu vuosien ajan. Hämeen linnan toinen kerros oli komeasti rakennettu ja siellä oli ylhäisen rouvan asumiseen sopivia huoneita. Lounaissiivessä oli ritarisaliksi nimitetty huone, jonka suuresta uunista saattoi johtaa lämpöä myös lattian alle. Ritarisalin yhteydessä taas oli pienempiä huoneita linnanrouvan hoville, seuraneideille, kirjurille ja kappalaiselle. Ingeborgin yksityinen kappeli saattoi olla juuri tässä kulmassa sekin.

Pieni huone linnan lounaiskulmassa, yksityinen kappeliko?

 

Jo Sten Sture oli hankkinut omistukseensa Vesunnin kartanon, joka sijaitsi pienen matkan päässä linnasta Vanajaveden rannalla. Linnalle sieltä pääsi kätevästi sekä vesitse että maitse. Hattulan Pyhän Ristin kirkko oli matkan varrella

Ingeborgin matka-arkkuja on todennäköisesti ollut suuri määrä, täynnään seinävaatteita ja muita kudonnaisia, vaatteita, turkiksia ja koruja. Kun gobeliinit ja ryijyt oli saatu paikoilleen, olivat sekä linna että kartano valmiina ylhäisen rouvan asua.

Ritarisalin uuni.

Linnan kappelin sisäänkäynti alimmassa kerroksessa.

Linnan toisen kerroksen, asuinkerroksen koristeellista tiiliseinää.

 

INGEBORG AKENTYTÄR JUHANNUKSEN AIKAAN 1505

Pyhä Yrjänä -veistosryhmä Sauvon kirkosta. Kuva Tuula Hockman.

 

Ingeborg Akentytär Tott oli saapunut Hämeeseen, lääniinsä joulun alla 1504.

Talvi 1504–1505 kului rauhallisesti – venälästen pelättyä hyökkäystä ei kuulunut. Hämeen linnan rauha rikkoutui juhannuksen aikaan kesällä 1505. Folke Gregerinpoika Lilje oli purjehtinut Ruotsista Suomeen ja oli edennyt ratsain mukanaan viiden, kuuden miehen joukko muutaman peninkulman päähän linnasta ja leirityi sinne. Sieltä hän lähetti linnaan kirjeen, jossa pyysi Ingeborgia luovuttamaan linnan itselleen.

Ingeborg kokosi väkensä Hämeen linnan linnantupaan ja kysyi heidän mielipidettään. Yksissä tuumin linnan väki vastusti Folken päästämistä linnaan ja sitä, että hän ottaisi vastuun linnasta Ingeborgin asemasta. He eivät myöskään halunneet kahta isäntää, siis sekä Ingeborgia että Folkea. He lupasivat edelleen pysyä uskollisena Ingeborgille.

Tämän vastauksen saatuaan Folke lähti paluumatkalle.

Folkella oli vaatimuksensa tueksi piispa Matiaan kirje, ei muiden. Linnaa ei tällaisin perustein saanutkaan luovuttaa. Linnan ja läänin luovuttamiseen tarvittiin hallitsijan ja vähintään neljän valtaneuvoston päätös. Jos Folken kaappausyritys olisi onnistunut, olisi sellainen mahdollisesti saatu aikaan. Yritys ei onnistunut.



Hämeen linnan Kuninkaansali, mahdollisesti Ingeborg Akentyttären linnantupa.