MARKKINAT HÄMEENLINNASSA

Hämeenlinnassa on kuukausimarkkinat aina kuukauden ensimmäisenä tiistaina, niin tänäänkin. Oli sateista ja harmaata, mutta väkeä oli liikkeellä ja Viipurinrinkeleitä oli kaupan.

HYVÄÄ JOULUA

Rauhallista joulua!

PYHÄT JA PAKANAT -NÄYTTELYSSÄ

Tampereen yliopiston antiikin ja keskiajan tutkimusryhmän Triviumin jäsenet kävivät tutustumassa Pyhät ja pakanat -.näyttelyyn Hämeen linnassa. Näyttely on vielä avoinna 17. joulukuuta 2017 saakka.

Pyhä Ursula.

INGEBORG AKENTYTTÄREN ASUINSIJAT HÄMEESSÄ

Hämeen linna syystalven asussa.

Hämeen lääni oli läänitetty Ingeborgille vuonna 1497 ja läänitys oli vahvistettu uudelleen vuonna 1499.

Ylhäisen rouvan saapumiseen oli varauduttu vuosien ajan. Hämeen linnan toinen kerros oli komeasti rakennettu ja siellä oli ylhäisen rouvan asumiseen sopivia huoneita. Lounaissiivessä oli ritarisaliksi nimitetty huone, jonka suuresta uunista saattoi johtaa lämpöä myös lattian alle. Ritarisalin yhteydessä taas oli pienempiä huoneita linnanrouvan hoville, seuraneideille, kirjurille ja kappalaiselle. Ingeborgin yksityinen kappeli saattoi olla juuri tässä kulmassa sekin.

Pieni huone linnan lounaiskulmassa, yksityinen kappeliko?

 

Jo Sten Sture oli hankkinut omistukseensa Vesunnin kartanon, joka sijaitsi pienen matkan päässä linnasta Vanajaveden rannalla. Linnalle sieltä pääsi kätevästi sekä vesitse että maitse. Hattulan Pyhän Ristin kirkko oli matkan varrella

Ingeborgin matka-arkkuja on todennäköisesti ollut suuri määrä, täynnään seinävaatteita ja muita kudonnaisia, vaatteita, turkiksia ja koruja. Kun gobeliinit ja ryijyt oli saatu paikoilleen, olivat sekä linna että kartano valmiina ylhäisen rouvan asua.

Ritarisalin uuni.

Linnan kappelin sisäänkäynti alimmassa kerroksessa.

Linnan toisen kerroksen, asuinkerroksen koristeellista tiiliseinää.

 

INGEBORG AKENTYTÄR JUHANNUKSEN AIKAAN 1505

Pyhä Yrjänä -veistosryhmä Sauvon kirkosta. Kuva Tuula Hockman.

 

Ingeborg Akentytär Tott oli saapunut Hämeeseen, lääniinsä joulun alla 1504.

Talvi 1504–1505 kului rauhallisesti – venälästen pelättyä hyökkäystä ei kuulunut. Hämeen linnan rauha rikkoutui juhannuksen aikaan kesällä 1505. Folke Gregerinpoika Lilje oli purjehtinut Ruotsista Suomeen ja oli edennyt ratsain mukanaan viiden, kuuden miehen joukko muutaman peninkulman päähän linnasta ja leirityi sinne. Sieltä hän lähetti linnaan kirjeen, jossa pyysi Ingeborgia luovuttamaan linnan itselleen.

Ingeborg kokosi väkensä Hämeen linnan linnantupaan ja kysyi heidän mielipidettään. Yksissä tuumin linnan väki vastusti Folken päästämistä linnaan ja sitä, että hän ottaisi vastuun linnasta Ingeborgin asemasta. He eivät myöskään halunneet kahta isäntää, siis sekä Ingeborgia että Folkea. He lupasivat edelleen pysyä uskollisena Ingeborgille.

Tämän vastauksen saatuaan Folke lähti paluumatkalle.

Folkella oli vaatimuksensa tueksi piispa Matiaan kirje, ei muiden. Linnaa ei tällaisin perustein saanutkaan luovuttaa. Linnan ja läänin luovuttamiseen tarvittiin hallitsijan ja vähintään neljän valtaneuvoston päätös. Jos Folken kaappausyritys olisi onnistunut, olisi sellainen mahdollisesti saatu aikaan. Yritys ei onnistunut.



Hämeen linnan Kuninkaansali, mahdollisesti Ingeborg Akentyttären linnantupa.

INGEBORG AKENTYTÄR MARTIN PÄIVÄN AIKAAN 1504

Berndt Notken Pyhä Yrjänä -veistosryhmän prinsessan sanotaan saaneen piirteensä rouva Ingeborgilta.
Veistosryhmä on Tukholman vanhan kupungin Suurkirkossa.

Vuonna 1504 vähän Martin päivän jälkeen rouva Ingeborg Akentytär Tott purjehti Ruotsista Suomeen.

Ingeborg oli Ruotsin valtionhoitajan Sten Sture vanhemman leski. Sten Sture oli kuollut vuotta aiemmin, joulun alla vuonna 1503. Koko vuosi oli kulunut asioita järjestäessä. Ensin olivat Sten Sturen hautajaiset Mariefredissä, kartusiaaniluostarissa, jonka Sten Sture ja Ingeborg yhdessä olivat perustaneet. Sen jälkeen jatkuivat neuvottelut Ingeborgin ja uuden valtionhoitajan Svante Niilonpojan välillä.

Tähän vaiheeseen liittyy keskiaikaista neuvottelutekniikkaa kuvaava tapaus Kastelholmassa kesällä 1504. Svante Niilonpojan saapuessa ottamaan linnaa haltuunsa ja lähetettyä pari miestään veneellään kohti rantaa ja linnaa, ammuttiin linnan muureilta veneen eteen kaksi laukausta. Svante joutui yöpymään linnan muurien ulkopuolella, mutta seuraavana päivänä sopimukseen päästiin ja linnan portit avattiin sen uudelle isännälle.

Ingeborgille kuului kolmannes linnan irtaimistosta, mutta Kastelholmasta oli viety lähes kaikki irtain Kokemäenkartanoon. Turun linnan irtaimiston osalta Ingeborg joutui tyytymään lain mukaiseen kolmasosaan.

Ingeborgille oli kahteen kertaan, vuosina 1497 ja 1499, luvattu Hämeen linna ja lääni leskeysajan läänitykseksi. Hämeen linnan ja läänin hän myös sai. Vuonna 1504 läänitykseen lisättiin Kokemäenkartano lääneineen, Korsholma ja Ruotsissa sijaitseva Vadsbon kihlakunta. Korsholma tosin meni ensin Svante Niilonpojan hallintaan korvauksena Sten Sturelta jääneistä veloista.

Martin päivä oli viimeisiä aikoja jos aikoi purjehtia meren yli Suomeen. Sen jälkeen meri oli liian vaarallinen. Ingeborg halusi osallistua valtionhoitaja Svante Niilonpojan vihkimiseen Metta Ivarintytär Dyren kanssa juuri Martin päivän aikaan ja suuntasi vasta sitten Suomeen. Ingeborg eli Suomessa, Hämeen linnassa, aina joulun alla vuonna 1507 tapahtuneeseen kuolemaansa asti.


Lisätietoja aiheesta:
Tuula Hockman, --"ingeborg Tott, Turun ja Hämeen linnanrouva keskiajalla." Helsinki 2017.

MUNKKISAAREN LUOSTARI SIIKAKOSKELLA

Laatokalla toiminut Valamon luostari sai tsaari Paavali I:ltä vuonna 1797 lahjoituksena Kymijoen Siikakosken ja siihen liittyvät kalastuspaikat. Paria vuotta myöhemmin sinne perustettiin Valamon sivuluostari, jossa enimmillään oli noin 30 munkkia.




Kalastus kuului munkkien toimiin ja kalat myytiin Ruotsinsalmen linnoituskaupungin asukkaille. Kun linnoituskaupungin väki väheni, ei kalaa enää tarvittu. Krimin sodan ajoista alkaen linnoituskaupunki oli lähes asumaton. Myös luostarin toiminta hiljeni.

Pyhän Marian kappeli on vuolaan kosken keskellä.

Luostarin rakennus on purettu vuonna 1901, mutta Neitsyt Marian kappeli pienellä saarella keskellä Siikakoskea on edelleen pystyssä. Saarelle ei ole siltaa. Valamon luostaria ja sen munkkeja

muistetaan muutenkin edelleen.


Siikakosken Munkkisaari on nykyisin Kotkan kaupungin aluetta.