HÄMEEN LINNA - TAVASTEHUS SLOTT

Julius Ailio ja kaikki mahdollinen tieto Hämeen linnasta

Sata vuotta sitten – vuonna 1917 – Julius Ailio julkaisi teoksensa Hämeenlinnan kaupungin historia 1, Hämeen linnan esi- ja rakennushistoria. Hän aloittaa kertomalla esihistoriallisesta Hämeestä eli hämäläisten ”itsenäisyyden ajasta”, käsittelee Birger Jaarlin ajan, Novgorodin hyökkäykset, Hämeen varhaisimmat kirkot, Hakoisten linnavuoren, Hämeen linnan valtiolliset ja sotaiset vaiheet ja siirtyy sitten linnan ulkoiseen asuun. Hän kuvaa linnarakennusta ja miettii sen rakennusvaiheita ja niiden ajoitusta. Jo ennen Ailiota oli muun muassa Hj. Appelgren-Kivalo ehtinyt pohtia samaa asiaa. Ailion lähde- ja kirjallisuusluettelo on kunnioitettava. Hän tarjoaa lukijalle todennäköisesti kaiken mahdollisen saatavana olleen tiedon hyvin koottuna ja kirjoitettuna. Tuloksena on kirja, joka vanhentuneenakin edelleen kiehtoo lukijaansa.

Julius Ailio.

Vuonna 1917 Hämeen linna oli vankilana ja Ailion kirjaan laadituista piirroksista kuvastuu hyvin vankilan kolkkous ja askeettiset olot, mutta myös linnan kiehtovuus ja kiinnostavuus. Arkeologisia tutkimuksia linnassa ei voitu tehdä niin kauan kuin linnaa käytettiin vankilana.

Toisen maailmansodan jälkeen, vuonna 1953 Arkeologinen komissio Carl Jacob Gardbergin johdolla aloitti Hämeen linnan restauroinnin. Vankilan sellit purettiin, laastit raaputettiin sisäpihan seinistä ja irtolöydöt koottiin talteen linnan ullakolle. Linnan huonerakenteiden entistämistä alettiin suunnitella, apuna muun muassa 1700-luvulla linnasta tehdyt piirrokset. Vuonna 1954 Gardbergin apulaiseksi tullut Knut Drake sai jo seuraavana vuonna ottaa restaurointityön johdettavakseen ja linnan, erityisesti päälinnan rakennusvaiheet selvittääkseen.

Vuonna 1968 valmistuneessa väitöskirjassaan hän selvitti Hämeen linnan päälinnan rakennusvaiheet ja niiden ajoituksen. Päälinnaa ympäröivä kehämuuri sai tutkijansa ja tutkimuksensa, kun Kari Uotila selvitti sekä sen että muiden Suomen linnojen kehämuureja. Uotilan väitöskirja Medieval outer baileys in Finland: with special reference to Turku castle julkaistiin vuonna 1998.

Piirros Julius Ailion teoksesta.

Knut Drake apujoukkoineen oli mitannut, tutkinut ja piirtänyt jokaisen yksityiskohdan linnasta, ja sen lisäksi hakenut taidehistoriallisia vertailutietoja muista linnoista ja muistakin keskiaikaisista rakennuksista sekä Suomessa että muualla, varsinkin Itämeren piirissä. Tärkeimpänä vertailukohteena oli Tukholman linnan vanhin rakennusvaihe (sen jäänteet ovat uudemman rakenteen alla), jonka ajoitus oli 1260–1290. Drake ajoitti Hämeen linnan varhaisimman rakennusvaiheen samoihin vuosiin. Draken tutkimusten mukaan nuorin rakennusvaihe toteutettiin 1450–1520.

Draken työ ja taidot ovat tulleet tutuiksi monille arkeologeille ja historian opiskelijoille ja tutkijoille luennoilla ja Draken järjestämillä retkillä, jotka suuntautuivat Itämeren piiriin. Drake itse jatkoi linnan arvoituksen miettimistä. Kun tultiin vuoteen 2000 hän muutti näkökulmaansa ja mietti, kenen oli ollut mahdollista rakentaa linnaa. Kuka oli tarpeeksi varakas, kenellä oli tarpeeksi mahtia? Tältä pohjalta linnan rakennusvaiheiden ajoitus muuttui. Linna nuoreni – varhaisin vaihe olikin nyt Magnus Kasen ajalta, vuosilta 1372–1390. Yhteys Tukholman linnaan säilyi, sen varhaisin vaihe oli tällä välin todettu nuoremmaksi. Viimeisin vaihe oli rakennettu vuosien 1503 ja 1520 välillä. Hämeen linnaa johtivat silloin Ingeborg Åkentytär Tott ja hänen jälkeensä Åke Göransson Tott.

Hämeen linnan rakennusvaiheiden ja sen historian tutkimus jatkuu.

Linna odottaa.

Piirros Julius Ailion teoksesta.