Näytetään tekstit, joissa on tunniste tarina. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tarina. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

PUŠKINIA PIETARISSA

PIETARILAINEN TARINA
Malaya Morskaya -katua Iisakin kirkon suuntaan.

Samassa kaupungissa, missä Musta Kissa asustaa Zhelezovodskaja ulitsan varrella, voi kuulla muitakin tarinoita.
Joulupäivänä, matkalla Malaya Morskaya -kadulta Vasilin saarelle, pietarilainen taksinkuljettaja johtui kertomaan kyydittävilleen venäläisiä satuja ja tarinoita. Venäläisille tärkeän karhun hän mainitsi ohimennen, mutta tarinan Kultaisesta kalasta hän kertoi kokonaan – sillä tavoin kuin hän sen muisti, kuten hän sanoi. 
Vladimir Konashevitshin kuvitusta Pushkinin satuun
Satu kertoo, miten kalastaja sai saaliikseen ihmeellisen kalan, jonka hän päästi takaisin mereen. Korvaukseksi vapaudestaan kala lupasi, että kalastaja saisi toivoa mitä tahansa ja toive täyttyisi. Kalastajaukko ei toivonut mitään, mutta hänen eukkonsa antoi ohjeita. Eukon ensimmäinen toive oli uusi kaukalo, toinen uusi kaunis talo, kolmas komea kartano, neljäs päästä tsaarittareksi, viides  oli päästä meren kuningattareksi ja saada siten kultaisen kalan käskyläisekseen. Eukko komensi ukkonsa viemään kalalle toiveen toisensa jälkeen. Jokainen uusi toive oli saanut meren muuttumaan hieman tummemmaksi synkemmäksi. Viimeisen toiveen jälkeen meri mustui ja nousi suunnaton myrsky. Toive oli liikaa –  ja eukko menetti kaiken.
Aleksandr Puškin kirjoitti tämän, sanoi taksinkuljettaja. Vanhoja satuja ja tarinoita kuullaan vanhemmilta ja isovanhemmilta, luetaan koulussa, ja kerrotaan edelleen, jatkoi hän. Ja luetaan Puškinia. Tutut ja kotoisat sadut ja tarinat sopivat hyvin jouluun, loppiaiseen ja kaikkeen muuhunkin aikaan, myös nykyaikaan.
Malaya Morskaya -kadulla muuten asuivat Nikolai Gogol, Fjodor Dostojevski ja Ivan Turgenev siihen aikaan, kun Pietari oli Venäjän pääkaupunki. Heistä ei kuitenkaan tässä sen enempää.
 
Puutaidetta vanhan ajan Venäjästä.

lauantai 7. tammikuuta 2017

ZHELEZOVODSKAJA ULITSAN MUSTA KISSA


PIETARILAINEN  TARINA


 

Pietarin kaupungissa kuulee tarinoita muun muassa kissoista. Pietari Suuren ajoista alkaen kerrotaan Eremitaasiin (Talvipalatsiin) tuodun kissoja ensin Kazanista ja myöhemmin Tjumenista saakka karkottamaan rottia ja hiiriä. Samanlaisesta tehtävästä kerrotaan kissojen huolehtineen Toisen maailmansodan aikana kun Pietari (silloinen Leningrad) oli piiritettynä.  

Tämä tarina kertoo kuitenkin Zhelezovodskaja ulitsan Mustasta Kissasta. Sievä tyttökissa tuotiin pentuna yhteen perheeseen lemmikiksi. Kun perhe muutti pois, se jätti vuoden ikäisen kissansa pihalle tulemaan toimeen seudun pihakissojen tapaan.
Musta Kissa suomalaisella matolla.


Tämä ei kissaa miellyttänyt ja se etsi itselleen uuden kodin. Se hyppäsi avoimesta ikkunasta erääseen alakerran asuntoon. Suomesta Pietariin muuttanut asukas kantoi kissan muutamaan kertaan ulos, mutta kissa palasi ikkunasta ensimmäisessä sopivassa tilanteessa, usein jo ennen kuin sen nykyinen emäntä oli ehtinyt ovesta takaisin sisään.  On selvää, että kissa jäi taloon.

Musta Kissa on sievä ja käyttäytyy kauniisti, ei sähise eikä raavi mitään luvatonta, jos ei nahkaisia nojatuoleja oteta lukuun. On myönnettävä, että kissaa hemmotellaan. Yksin jäänyt kissa oli uuteen kotiin saapuessaan varsin laiha. Hyvä ruoka ja hoiva saivat sen voimistumaan ja kun pari vuotta oli kulunut, kasvoi myös sen vatsapuolelle vahva turkki. Tyttökissa on hieno ja herkkä ja kokee epämukavaksi sen että vatsapuolen kaunis turkki kastuu nurmikossa sadesäällä. Sisäkissahan siitä on tulossa.










Jo useamman vuoden ajan Mustan Kissan iltaherkku on ollut yksi katkarapu iltaa kohden. Venäjään kohdistuneet sulkutoimet estivät katkarapujen tuonnin Kanadasta, mutta onneksi rapuja tuodaan nyt Venäjän kaukoidästä.

Niinpä Musta Kissa elää nykyään onnellista kotikissan elämää, syö reippaasti ja viihdyttää talon vieraita liikuntaesityksillä, joista yksi on kaunis kieppuminen nojatuolissa.  Se ehkä muistaa onnettoman kodittoman vaiheen elämässään, mutta Pietari Suuren ajan kissoista sillä tuskin on mitään käsitystä, vaikka sen emäntä toisinaan kutsuu sitä kazanilaiseksi.

Kerrottakoon, että Eremitaasin kellarissa on tälläkin hetkellä kutakuinkin 80 kissaa huolehtimassa rottien ja hiirien karkottamisesta. Kissoja pääsee katsomaan kun keskustelee asiasta henkilökunnan kanssa.
Voimistelua ja venyttelyä vieraiden viihdyttämiseksi.