Vilnan
yliopisto on vanha ja kunnianarvoisa. Sen juuret ovat vuonna 1570 perustetussa
jesuiittakollegiossa, joka varsin pian, vuonna 1579 muutettiin yliopistoksi.
Muutoksen vahvisti paavi Gregorius XIII.
Yliopiston
rakennukset henkivät korkeaa ikää ja kunnianarvoisuutta. Yli 500 vuotta
opiskelua ja oppineisuutta on säilynyt seinien ja seitsemäntoista sisäpihan
ilmapiirissä. Pihat rytmittävät yliopiston rakennusten rykelmää. Ensimmäistä
kertaa yliopistossa vieraillessa olo on hämmentynyt. Käytäviä ja sokkeloita on joka
suuntaan. Edes kartta ei auta eikä missään lue EXIT, mutta kysymällä selviää.
Tänä vuonna
European Assosition of Archaeologists (EAA) järjesti vuotuisen kokouksensa
Vilnan yliopistossa. Syyskuun ensimmäisellä viikolla sinne kokoontui yli tuhat
tutkijaa ja siellä pidettiin yli tuhat esitelmää jopa koko päivän mittaisissa
sessioissa. Tarjolla oli rautaisannos arkeologiaa.
Eri ajoilta
peräisin olevat linnat ja linnoitukset olivat useamman session teemana,
sellaisissa kuin ”Suojassa vallien takana”, ”Miten linna muuttuu asuinpaikaksi”
ja ”Elämäntyylejä linnassa”.
Ruotsalainen Anna Andreasson käsitteli puutarhoja, joita linnoissa oli –
kalalammikoineen. Jännittäviä näkökulmiä siihen miten menneisyyden maailmaa ja
toimintoja hahmotetaan näennäisen pienten arkeologisten löytöjen avulla tarjosi
muun muassa liettualaisen Eglé Stankevičiútén esitelmä.
Suomea ja
Suomen linnoja edusti useampikin tutkija, siten Georg Haggrén luennoi upeasti
kuten aina Raaseporin ja Viipurin linnoista ja Elina Terävä yhtä lailla
kiinnostavasti tutkimuksestaan Raaseporissa.
Kuvat ovat sessiosta ”Safe behind walls and ramparts?”
Session puheenjohtaja
Claes B Pettersson (Linköpingistä) toisessa kuvassa kuulijoiden joukossa kameran jalustan vasemmalla puolella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti